keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Nalkuttava akka






-Istu nätisti pöydässä, jalat alas tuolilta!
-Sohvalla ei syödä.
-Nyt on tiistai, ei nyt syödä karkkia.
-Ruutuaikaa on tunti päivässä, nyt riittää tv.n katselu - tv kiinni!
-Pese kädet ennen kuin tulet ruokapöytään.
-Älä kaiva nenää!




Ja välillä pysähdyn miettimään. Hirveästi sääntöjä ja ohjeita miehelle ja pojalle. Elänkö itse niin kuin opetan? Myös silloin, kun muut eivät ole näkemässä? Voisinko joskus höllätä, vähän löysätä narua? Ehkä on vakavimpiakin asioita. Kyllä on.


Niin.


Olen lapsesta asti tottunut istumaan tuolilla (ruokapöydässä) jalkojeni päällä. Toinen jalka takapuolen alle taitettuna. Äitini huomautteli lapsena asiasta. Jalkapöytiini kovettui sellaiset kovat kohdat, vähän kuin panssarit. Siinä ovat vieläkin. En ole koskaan oppinut tuosta tavasta pois. Silti olen huomautellut lapselle, kuinka pöydässä pitäisi istua. Jalat alas, istu nätisti. Nyttemmin olen muuttanut nalkutustani. En huomauta istuma-asennosta. Huomautan vain, jos pöydässä ei osata käyttäytyä kunnolla.


Ruoka syödään ruokapöydässä. Ei sohvalla. Näin meillä opetetaan.
Onhan se selvä, että pöydässä syöminen koko perheen kanssa on hyvä tapa. Samalla kun syödään, opitaan sosiaalisia taitoja ja tapahtuu kanssakäymistä ihmisten kesken.
Kun lapsi menee nukkumaan tai olen yksin kotona päivisin, syön poikkeuksetta sohvalla. Mutta minä, aikuinen, osaan syödä sohvalla nätisti ja sotkematta. Kyllä osaan!


Poika sai ensimmäisen kerran karkkia 3-vuotiaana. Yritettiin pitää mahdollisimman kauan erossa herkuista. Välillä pidetään tiukasti kiinni siitä, että karkkipäivä on lapsella vain kerran viikossa. Välillä kuitenkin pohdin, millaisia vaikutuksia tiukka karkkipolitiikka lapselle tekee. Käykö niin, että mitä enemmän asioita kieltää, sitä houkuttelevimmiksi ne muuttuvat? Toimisiko kuitenkin paremmin, jos lapsi saisi vaikka päivittäin ruoan jälkeen muutaman karkin? Karkista ei muodostuisi sitä jotain suurenmoista ja ihanaa?
Itse syön karkkia vähintään kolmena päivänä viikossa. Lapsen mentyä nukkumaan rapisee aina jokin.


Ruutuaika on tietysti perusteltua pitää lapsella mahdollisimman vähäisenä. Ruudun ääressä vietetty aika on pois leikiltä ja liikunnalta. Ruudusta lapsi voi nähdä jotain sopimatonta.
Itse en kyllä pysty pitämään päivittäistä ruutuaikaani kurissa. Tv ja tietokone nuo iltojeni valot.
Onneksi meillä ei ole käytössä kuin yksi tietokone ja yksi tv.


Itse asiassa meillä ei edellytetä, että kädet pestään ennen ruokailua. Eri asia koulussa, päiväkodissa ja vierailla. Ja toki kädet pestään kun tullaan ulkoa, koulusta tai kaupasta. Kotona on kuitenkin kodin pöpöt, eikä meillä olla pöpökammoisia. Perushygieniasta täytyy toki pitää huoli, mutta hysteriaan ei ole tarvetta.


Entä se nenän kaivaminen?
Kysyn korkeintaan - Mitä löytyy?





Muita tiukkiksia?





P.S. Hampaiden pesusta meillä ei höllätä. Nalkutetaan kylläkin.




Ilona





9 kommenttia:

  1. Yhdyn niin moneen juttuun. Minä naputan lapsille, että istukaa kunnolla pöydässä mutten itse pysty istumaan suorassa vaan jotenkin kippurassa jalat sylissä tms. Sohvalla syönnistä Olavi Sydänmaanlakka sanoi luennollaan jotenkin näin: "Se on aikuisten etuja, jota lapsi voi haaveillen tavoitella kun on lapsi, mutta vasta aikuisena sellainen mukavuus astuu voimaan" :) Että lapsille pitää antaa mukavia juttuja mitä tavoitella lauantai kännien sijaan. Jotenkin näin minä sen ymmärsin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ihanaa. Mä ajattelinkin, etten ole ainoa. Naputtaja :)

      Toi Sydänmaanlakan lainaus on hyvä. Näinhän se on.
      Meillä tosin poika ei edes taida tietää, että siellä sohvalla syödään ;)

      Poista
  2. En istu pöydässä ikinä "kunnolla", lapseltakin vaadin vain sen, ettei ruualla leikitä tai pöllöillä muuten. Sohvalla syön, lapsikin syö sohvalla joskus näitä vähemmän sotkevia juttuja. Karkkia ja keksejä meillä on aina ollut lasipurkeissa esillä, eikä ne sieltä mihinkään häviä. Saa ottaa jos tekee mieli, joskus olen maininnut, ettei liikaa kerralla. Käsiä pestään vessareissujen jälkeen ja jos ne ovat likaiset. Telkkari on useimmiten auki, lasta se ei kiinnosta.

    Olen siis itse laiskotteleva ja mukavuudenhaluinen, enkä voi kieltää sitä lapseltanikaan, mutta 3,5-vuotias tekee näköjään itse päätöksensä, joihin vähän ohajilen ja silti siitä on kasvanut tervejärkinen ja eläväinen mukula :) Ehdottomampi olen nukkumaanmenoajoista, ruoka-ajoista ja yleisestä käytöksestä. Näistä asioista välillä sitten väännetään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sehän on kyllä ihan hyvä, että keskittyy niihin olennaisiin asioihin. Kyllä niistä lapsista kasvaa kunnon kansalaisia, vaikka söisivätkin sohvalla :)

      Poista
  3. Ai siitäkö ne "panssarit" johtuu?? Mullakin on! Ja istun just noin ruokapöydässä. Ja komentelen lapsia istumaan kunnolla... Joo, mullakin aina särähtelee nää komennot, kun sitten nurkan takana itse tekee toisin. Pitäis höllätä välillä vähän enemmänkin, niin olis kaikilla mukavampaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai niin, toiset kovettumat kehittyi polviin lasten syntymän jälkeen, eikä suostu lähtemään pois. Lohduttaudun siis huonoina läsnäolonhetkinä, että todistetusti, olen myös viettänyt runsaasti aikaani lattialla lasten tasolla kontaten ;)

      Poista
    2. Heh. Joo siitä ne panssarit on kehittyneet :D

      Hölläillään siis !

      Poista
  4. tää oli niiiiiiin hyvä lukea just nyt kun juuri tänään mietin omaa kasvatustani ja sitä mitä itse vaadin lapsiltani. toisaalta meillä ei paljon komentelut tepsi, koska kun uhmaikäistä komentaa, saa aika tujun vastauksen "ei, en, en varmana, nej nej nej" takaisin.
    siinä sitä aika konkreettisesti myös näkee, mitä juuri tuli sanottua, ja oliko se tärkeää.
    meillä karkit on toistaiseksi kiellettyjen listalla ja "aikuisten syötävää" (menee ihan täydestä, ja saa itse vielä toistaiseksi mässätä), mutta sohvalla saa syödä aamupalaa - se otettiin käyttöön kun lapsi alkoi heräämään puoli kuudelta, eikä kukaan jaksanut istua keittiön pöydän ääressä - sohvalla saattoi jatkaa torkkuja. sitäpaitsi syön itse aina sohvalla ainakin iltapalat, ja niin tehtiin myös lapsuudenkodissani. mutta ai että kiristää kun lapsi kieltäytyy pesemästä hampaita eikä anna muiden pestä - sillon alkaa nalkutus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä!
      Hei pitää varmaan muuten astua miinoitetulle maakentälle ja tehdä yksi postaus kasvatuksesta ja kasvatusvinkeistä ;) Mulla on nimittäin yksi aika toimiva ja hyvä ;)

      Joo se toimii kyllä loistavasti, kun ei kertaakaan anna lapselle karkkia, niin ei tiedä mistä jää paitsi. Ja miksi ei voisi olla antamatta. Eiväthän aikuiset saunaoluttakaan lapsille anna ja hyvin toimii. Aikuisten jutut ovat aikuisten juttuja.

      Muitakin hampaidenpesunalkuttajia :D Se on kyllä perusteltua nalkutusta!

      Poista

Kiitos!