lauantai 20. elokuuta 2016

No added sugar





Teen mielelläni ihmiskokeita itselläni (ja ehkä ihan ihan pikkuruisen myös muulla perheelläni). Miltä tuntuu kun tekee näin? Vai olisiko sittenkin parempi toisin? Miten ruoka vaikuttaa omaan oloon ja hyvinvointiin ja millaisilla valinnoilla on vaikutusta vireystilaan ja jaksamiseen?

Teini heittäytyi meille tultuaan seuraamaan jalanjälkiäni ja siirtyi kasvisruokailijaksi. Tämän jälkeen on koko perhe siirtynyt lihattomampaan ja entistä kasvispainotteisempaan ruokavalioon. Nyt kun kaikki syövät samoja pöperöitä, enkä joudu vääntämään jokaiselle omanlaistaan ruokaa, olen pystynyt keskittymään paremmin siihen mitä teen. Meillä onkin kesän ajan syöty vähähiilihydraattisemmin ja keskitytty hyvien rasvojen ja proteiinien saantiin entistä enemmän.

Elokuun koittaessa päätin siirtyä gluteenittomaan linjaan ja samalla koittaa,  kuinka kauan jaksaisin tsempata ja noudattaa lähes sokeritonta linjaa. 70-prosenttista suklaata en ole jättänyt, mutta muuten sokeriton linja on pitänyt (ainiin, kuohuviinistä en kyllä luovu). 

Ruokarajoitteisessa elämässäkin pitää toki olla nautintoja. Näin olenkin etsinyt ja kehitellyt korvikkeita höttösokerihiilarimätölle. Kuivatut tai tuoreet taatelit voideltuna sokeroimattomalla maapähkinävoilla ovat parasta pikaherkkuani (jotkut ovat verranneet jopa Snickers-patukkaan). 

Kun aikaa on ja vaivaa jaksaa nähdä aavistuksen enemmän (eli joka päivä), pyörittelen erilaisia palleroita - koukuttavia palleroita (nyt oon sitten varoittanut sua). 



Taatelipallerot n.35kpl
(gluteeniton, sokeriton, raaka, vegaani)

Massa
- 20 kpl kuivattuja taateleita
- 4 rkl kylmäpuristettua kookosöljyä
- 3 rkl tummaa tai raakakaakaota
- 1 dl pähkinöitä (itse käytän cashew ja saksanpähkinöitä)
- 1 dl gluteenittomia kaurahiutaleita (myös tavalliset käy tietty)

Lisäksi voit käyttää
Kookoshiutaleita, seesaminsiemeniä,
kardemummaa, kanelia

Laita taatelit, kookosöljy, kaakao, pähkinät ja kaurahiutaleet blenderiin tai astiaan. Soseuta blenderillä tai sauvasekoittimella.

Pyörittele käsillä massasta pienehköitä palleroita. Laita leivinpaperin päälle seesaminsiemeniä, tummaa kaakaojauhetta tai kookoshiutaleita ja pyörittele pallerot valitsemassasi "kuorrutteessa". Laita jääkaappiin kovettumaan vähintään tunniksi ennen tarjoilua.

Vinkki:
Saat erilaisia versioita lisäämällä perusmassaan esim. 1tl kardemummaa ja 1tl kanelia tai korvaamalla puolet taateleista sokerittomalla maapähkinävoilla (n.2-3 rkl).



P.S. Seuraavaksi ajattelin tehdä viikonloppuversion palleroista ja kokeilla maustaa pallerot rommilla - slurps.




Ilona



maanantai 8. elokuuta 2016

Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa




Ajelin yksin autolla kirpputorille ja radiosta pauhasi November rain. Hymyilin itsekseni ja mietin, että hemmetti mä tykkään. Tästä elämästä, jota elän.


Teini tiedusteli eräänä päivänä vienosti, mitä tekisin sitten kun he lähtevät pojan kanssa kouluun?


Noo.. jos ei tule muita hoitolapsia, niin mun päivät kuluu siivoillen, sisustaen, ruokaa tehden ja kaupassa käyden. Ja kyllä mä aina jotain projekteja keksin (ja viittasin sillä hetkellä maalauksen alla oleviin ikkunalautoihin). Ja mussa on se hyvä puoli, että mä viihdyn myös yksin. Rakastan yksin olemista...


Nopeasti jatkaen - Niin siis mä tykkään kaikesta. Yksin oleminen on kivaa, mutta tykkään olla myös näin. Porukassa ja kun on sutinaa.


Takana on paikoitellen raskas kesä hieman haastavine Tirppa-hetkineen (miten mä tän muotoilisin; leikki-ikäiset ei vaan oo ihan mun juttu.).
Mutta takana on myös ihana kesä, josta muistan päällimmäisenä auringon ja ihanat päivät meren rannalla ja ystävän kanssa kahdestaan mökkeillen. Mansikat, päivittäin ostetut vadelmalaatikot, metsät, jotka ovat olleet täynnä mustikkaa ja lähijoen rannan, jossa olemme lämpiminä päivinä lähes asuneet. 


Kesää on ahmittu nyt kroppa täyteen ja mä olen ihan valmis vastaanottamaan syksyn. Pienen pieni toive syksylle lähetetty, että voisinkohan seuraavaksi saada jonkun pikkiriikkisen hoitovauvan. Tähän hetkeen ja meidän tämänhetkiseen porukkaan sopisi pieni tuhisija niiiiiiin hyvin. Kiitos. 





Ilona














torstai 4. elokuuta 2016

#vannomatta paras





Okei. Never say never. Oon poistunut kivikaudelta ja meidät löytää instagramista. 


Tervetuloa kurkistamaan  meidän elämää aavistuksen lähempää:




Mutta minkä nimen takaa mä löydän sut? 





Ilona




perjantai 22. heinäkuuta 2016

Semisti fiksumpia valintoja





Sain mainion kommentin (kiitos anonyymi) erääseen kirjoitukseeni, jossa kerroin jokin aika sitten siirtyneeni palasaippuan käyttöön ja hylänneeni shampoopullot sun muut.


Kommentti kuului seuraavasti:

"Jos on laiska ottamaan asioista selvää mut kuitenkin kiinnostaisi oliivisaipppuat ja muut niin mistä helposti oppis perusasiat. Mielellään aika sellaiseen "ei täysin hurahtaneet" tyyliin kun ihan alussa ollaan."


En ollut täysin varma, millaisiin perusasioihin anonyymi viittasi ja mitä hän tahtoisi oppia, mutta aikaisempien kirjoituksieni ja elämänvalintojeni pohjalta (joita tämä tiedonjanoinen anonyymi on mitä ilmeisimmin seurannut) tulkitsin hänen tahtovan löytää oppaan semisti yksinkertaisempaan ja maapalloa semisti kuormittamattomampaan elämään. 


Okei. En tiedä mistä tuollaisen oppaan löytäisi tai mistä tietoa saisi kohdennetusti. Tietoa kun on maailma tulvillaan ja kaikki tietysti keräävät eri paikoista omaan elämäänsä sopivimmat tiedonjyväsensä, joita käyttävät pohjana omia valintojansa tehdessään. 


Anonyymin kommentti laittoi minut kuitenkin pohtimaan omia pieniä valintoja, joita arjessa teen oman ja muiden hyvinvoinnin eteen. Ja maapallon tietty. En väitä, että olisi vain yksi ja ainoa oikea tapa (minun!) tehdä asioita ja valintoja elämässä. Kerron silti mielelläni omista valinnoistani. Ehkä jakamani asiat antavat inspiraatiota, vinkkejä tai kimmoketta jollekin muuttaa omaa katsantokantaansa tai pohtia omia kulutustottumuksiaan. Pienistä puroista kasvaa suuri joki ja niin pois päin.


Ensiksi täytyy sanoa, että jos on olemassa eri asioihin hurahtaneita ihmisiä, niin mä harvoin olen sellainen. Enemmänkin olen sellainen mielenkiintoisista asioista ja ilmiöistä selvää ottava, joka on pikkuhiljaa keräillyt tiedon palasia sieltä täältä ja koonnut niistä omaan elämäänsä sopivan kombon. Vain muutamissa asioista olen ehdoton. Lopuissa pyrin vain omasta mielestäni valitsemaan sen fiksumman vaihtoehdon, jos sellainen on tarjolla ja jos se on minulle toimiva. Erilaisia tutkimuksia ja tietoahan löytyy vaikka mistä ja tavallaan ajattelen niin, että itse täytyy vain pohtia ja punnita, mihin loppujenlopuksi uskoo ja mikä on omasta mielestä pienin paha. Asioillahan on tapana olla aina kaksi puolta. Jokaisen täytyy myös itse punnita, millaisia uhrauksia ja kompromisseja on elämässään valmis tekemään.



Toiseksi täytyy todeta, että ihan alussa sitä ollaan itsekin. Ainahan olisi parantamisen varaa ja kaiken voisi tehdä aina astetta fiksummin. Olen kuitenkin sitä mieltä, että parempi myöhään, kuin ei milloinkaan.


Millaisia valintoja minä sitten arjessani ja kaupan hyllyjen ääressä teen suhteessa omaan, luonnon ja maapallon hyvinvointiin?


Mielestäni järkevintä, mitä ihminen voi kulutuksensa suhteen tehdä, on suunnittelu, harkitsevuus, kriittisyys tarvetta kohtaan ja tietysti oman tyylin löytyminen (ja siinä pysyminen). Kun asiat suunnittelee ja tarvetta pohtii tarkkaan, ei hutiostoksia tule, oli kyse sitten uusista vaatteista, kosmetiikasta tai uudesta olohuoneen pöydästä. Olen jo kauan haastanut itseäni pohtimaan asioiden todellista tarvetta. Kun ajattelen tarvitsevani jotain, en juokse päätä pahkaan ostoksille, vaan harkitsen todella, pärjäisinkö ilman (jos en, löytyisikö käytettynä)? Kotimme huonekaluista lähes kaikki on kierrätyslöytöjä, enkä lähtökohtaisesti juokse muuttuvien sisustus-tai vaatetrendien perässä. Uusia asioita tulee siis ostettua hyvin hyvin vähän. Vaatteiden suhteen olen tämän vuoden alussa tehnyt päätöksen, etten osta itselleni yhtäkään uutta vaatetta koko vuonna (muuten helpompaa, kuin uskotkaan!).


Kosmetiikassa vähemmän on  mielestäni enemmän. Hutiostoksia ei tule eikä purnukoita kerry laatikoiden pohjalle, kun harkitsee tarkkaan mitä ostaa ja löytää omalle iholleen ja vartalolleen sopivat tuotteet ja pitäytyy niissä. Pärjään muutamilla tuotteilla ja käytän pääosin luonnonkosmetiikkaa. Luonnonkosmetiikka on nykyään laadukasta, toimivaa ja edullista ja sopii minun iholleni, joten en joudu tekemään minkäänlaisia kompromisseja sitä käyttäessäni. Kasvorasvana toimii Madaran Pihlajavoide ja kasvoille sudin Flow.n mineraalipuuteria. Kasvot, hiukset ja vartalon pesen oliivipalasaippualla, joka on helppo, ekologinen, käytännöllinen ja halpa tapa korvata useat hiusten- ja ihonpuhdistuspurnukat. Ihonhoitoon ja syvempään puhdistukseen käytän Konjac-sponge-ihonhoitosientä, joka syväpuhdistaa, rauhoittaa, tasapainottaa ja kirkastaa kasvojen ihoa.
Hampaat pesen fluorittomalla (koska myrkky) hammastahnalla ja uusin vähän ekompi valinta perheeseemme on biohajoavat bambuhammasharjat (kuvassa).


Kaupasta ostetut tiskirätit kierrätetään pesukoneen kautta moneen kertaan uudestaan käyttöön ja lempitiskirättinä (kyllä, ihmisellä voi olla myös lempitiskirätti) toimii antibakteerisesta bambulangasta itse virkkaamani musta tiskirätti. Tiskiaineissa, konetiskiaineissa ja pyykinpesuaineissa valitsen eko-version tai joutsenmerkillä varustetun version riippuen siitä, mitä kaupasta on sillä hetkellä saatavilla. Puhdistusaineita käytän kotona vain paikoissa, jossa on pakko, eli wc.n ja kylpyhuoneen pesussa (uskon, että ylihygienisyys on enemmän haitaksi, kuin hyödyksi).


Noin 20 vuotta sitten lopetin lihansyönnin, koska ajatus lihan syömisestä teki pahaa. Muu perhe syö lihaa ja toki teen liharuokia heille. Lihatiskiltä mukaan lähtee Luomujauhelihaa, mikäli sitä on saatavilla. Mikäli ei, valitsen ei luomua. Kananmunista valitsemme Luomua tai ostamme lähituottajien ulkona vapaana kuopsuttelevien kanojen munia. Leikkeleiden syönnin perheen lihansyöjät lopettivat pienen (kröhöm) painostuksen jälkeen keväällä, eivätkä ole perään huudelleet. Maitoa meidän perheessä ei juo (taas pienen painostuksen jälkeen) enää kukaan, mutta mikäli maitoa ostetaan ruoanlaittoon, on se luomua. Kevyttuotteita meidän perheessä ei käytetä, vaan uskomme, että täysrasvaiset ja mahdollisimman vähän prosessoidut tuotteet ovat ihmiselle se oikea juttu. Sokerihyllyllä valitsen reilun kaupan ruokosokerin ja suolahyllyltä nappaan mukaan Himalajan Ruususuolan (koska terveellisyys, maku ja eettisyys). Myös ruokaostoksiin ja ruoanlaittoon pätee mielestäni sama sääntö kuin muuhun kuluttamiseen; hyvä suunnittelu ja harkitseminen on talouksien järkevän ruokapolitiikan a ja o. Ruokalistojen tekeminen viikoksi tai kahdeksi eteen päin toimii meidän perheessä. Ostetut elintarvikkeet ja tehdyt ruoat syödään aina loppuun (tai viimekädessä syötetään koiralle) ja näin ollen taloutemme ruokahävikki on lähes olematon (veikkaisin muutamaa kiloa vuodessa).


Kerroin olevani ehdoton vain muutamissa asioissa. Yksi niistä on McDonaldsin boikotointi, joka on jatkunut osaltani kymmenisen vuotta (koska Eric Schlosserin Pikaruokakansa , jonka lukemista suosittelen kaikille).






Millaisia vinkkejä sinä antaisit anonyymille, minulle ja muille jotka tahtovat tehdä kulutuksensa suhteen semisti fiksumpia valintoja (sillain  ei niin hurahtaneet-tyyliin )?













Ilona




tiistai 19. heinäkuuta 2016

Tungosta unelmilla





Muistan kaksi vuotta sitten kerrostalossa asuessani pohtineeni kahta keltaista puutaloa. Unelmieni taloja. Pohdin kuinka viestittää talojen omistajille, että älkää vain myykö talojanne pois kertomatta siitä ensin minulle. Tai että jos tahtoisitte luopua kodistanne, niin vink vink, tässä olisi ostajaehdokas. Tässä, tässä!!


Päädyin koputtamaan toisen keltaisen talon ovea, esittelemään itseni ja kertomaan asiani. Talon vanhan rouvan kerrottua rehellisesti unelmataloni olevan homeessa ja kauniista ulkokuorestaan huolimatta sen olevan purkukuntoinen, lopahti haaveiluni kyseisestä talosta. Kiitin rouvaa ajasta ja toivotin hyvää jatkoa.


Toisen keltaisen talon postilaatikkoon jätin kirjeen, jossa kerroin kiinnostuksestani taloa kohtaan. Kirjeeseen jätin puhelinnumeroni.


Nyt kun minulla on unelmieni keltainen puutalo. Ei kuitenkaan kumpikaan edellisistä. Talo, jonka ikkunaremontista olen haaveillut talokaupoista saakka ja jonka ikkunaremontti on juuri valmistumassa, soi eräänä päivänä puhelin. Tuntemattomasta numerosta soitetaan ja kysytään, olisinko kiinnostunut ostamaan talon? Keltaisen puutalon. Soperran puhelimeen että ööö, mistähän talosta on kyse. Ja että minä olen kyllä jo ostanut talon. Ja että kiitos nyt kuitenkin. 


Vasta suljettuani puhelimen, tajuan mistä talosta oli kyse. Juuri siitä talosta, jonka viisiruutuisista suloisista ikkunoista yritin aina kävelylenkeilläni kurkkia sisään ja jonka pienessä tuvassa näin kahden vanhuksen aina istuvan pöydän ääressä hörppimässä kahvia. Siitä, jonka postilaatikosta vanhukset olivat löytäneet puhelinnumeroni.


Tarinan opetus on tietysti se, että unelmoikaa ja uskaltakaa. Ja viesti on se, että ei oo yhtään noloo koputtaa ovea ja kertoa, että teillä on kaunis koti. Ei tarvitse sitten ainakaan katua.





Ilona




torstai 7. heinäkuuta 2016

yksikaksikolmeneljäviisikuusiseistsemänkahdeksanyhdeksänkymmenen





Muutama viikko yhteiseloa tirppojen kanssa takana. Fiilis on kuin ympärivuorokautisella perhepäivähoitajalla..tai vähintään junnujoukkueen erotuomarilla. Mielenrauhaa etsitään värityskirjoista, kuulosuojaimia on ikävä monta kertaa päivässä, kymmeneen tulee laskettua useasti ja tiskikoneen tyhjennys tuntuu ylelliseltä omalta ajalta.


Vaikka elo ja arki tirppojen kanssa on välillä vähintäänkin uuvuttavaa, on se myös palkitsevaa. On mahtavaa huomata lasten käytöksessä edistysaskeleita päivittäin. Kuinka totisista ja hymyilemättömistä lapsista kuoriutuu pikkuhiljaa nauravaisia. Kuinka kiukkukohtausten pituus lyhenee. Kuinka sisarusten yhteisten riidattomien leikkihetkien pituus kasvaa. Ja kuinka monen tunnin nukuttamisiin ja iltajuoksuihin tottuneet lapset osaavat rauhoittua ja nukahtaa kymmenessä minuutissa. On myös liikuttavaa kuulla biologisilta vanhemmilta kiitosta ja tehdä töitä hyvässä yhteisymmärryksessä, niin, että kunnioitus ja arvostus on molemminpuoleista. 


Lempeää lujuutta, päämäärätietoisuutta, hellyyttä, huumoria ja rajoja. Niistä on arki lainalasten kanssa tehty.





Ilona





keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

Kesälahja yhdelle (Hamam-pyyhe-arvonta)




Kuten aikaisemmin kerroin, pyyherakkaustarina tulisi saamaan jatkoa.


Kas tässä sinulle mahdollisuus saada itsellesi kesälahja..ihastua ja rakastua (..kyllä, pyyhkeeseen).


Ovatko sinulle tuttuja isokokoiset, mutta pieneen tilaan pakkautuvat hamam-pyyhkeet? Pyyhkeet ovat kevyitä, ohuita ja nopeasti kuivuvia ja säästävät tilaa niin kaapissa, matkalaukussa kuin treenikassissakin. Nämä superkauniit puuvillapyyhkeet ovat osa vuosisatojen takaista turkkilaista kylpyläperinnettä. Pyyhkeet valmistetaan eettisissä olosuhteissa työllistäen turkkilaisia perheyrityksiä pienissä maaseutukylissä.

Arvonta on päättynyt. Arpaonni suosi nimimerkkiä Heidi Pii ja ihanat pyyhkeet on lähetetty hänelle



Käy myös ihmeessä katsastamassa Linan nettikaupan tarjonta. Lupaan, että ihastut.




Yhteistyössä www.lina.fi / Mickan trade Oy.





Ilona